Super GT

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Super GT

Nykyinen kausi Super GT -kausi 2024

Luokka GT
Maa  Japani
 Thaimaa
Ensimmäinen kausi 1993
Talleja 15 (GT500)
28 (GT300)
Rengasvalmistaja(t) Japani Bridgestone
Japani Yokohama
Ranska Michelin
Iso-Britannia Dunlop
Kuljettajien mestari GT500:
Japani Kazuki Hiramine
Belgia Bertrand Baguette
GT300:
Japani Kiyoto Fujinami
Brasilia Joao Paulo de Oliveira
Valmistajien mestari GT500: Nissan
GT300: Nissan
Tallien mestari GT500: Team Impul
GT300: Kondo Racing
Virallinen kotisivu

Super GT on japanilainen autourheilusarja, joka on perustettu vuonna 1993. Sarja tunnettiin aiemmin nimellä All-Japan Grand Touring Car Championship tai JGTC (Japanese Grand Touring Championship, jap. 全日本GT選手権, Zen Nihon GT Senshuken) ja sarja nimettiin uudelleen vuonna 2005. Sarjassa kilpaillaan kahdessa luokassa, jotka ovat GT500 ja GT300.

Sarja perustettiin kun Japan Sport Prototype Car Championship (JSPC) päättyi. JSPC:n ongelmaksi arvioitiin tekniikkariippuvuus, joka johti kustannuksien räjähdysmäiseen kasvuun ja sarjan päättymiseen. Lisäksi autot olivat harvinaisia eikä yleisö tuntenut niitä, sekä viihdearvo oli pieni. GT Association aloitti JGTC-sarjan kehityksen tavoitteena saada balanssi eri tekijöiden välillä ja uusi sarja perustui tunnetuille tuotantoautoille.[1]

Uusi sarja alkoi pienenä (18 autoa), mutta seitsemän vuoden jälkeen sarjassa oli mukana 48 tallia.[1]

Kaudelle 2014 Super GT ja DTM-sarja yhtenäistivät sääntöjä "Class 1" -säännöillä pääasiassa aerodynaamikkaa ja koria koskien helpottamaan samoilla autoilla kilpailemista molemmissa sarjoissa. Myöhemmin sääntöjä muutettiin kattamaan standardoitu moottorinohjausyksikkö ja jousitus.[2][3] "Class 1" -sääntöjen mukaisilla autoilla ajettiin yksi yhteinen kilpailu Fujin radalla vuonna 2019, mutta "Class 1" -luokan käyttö DTM:ssä päättyi kun Audi lähti DTM-sarjasta, joka siirtyi edullisempaan GT3-muotoon. Super GT jatkoi ainoana sarjana, jossa on "Class 1" -sääntöjen mukaisia autoja.[4]

Vuonna 2020 otettiin käyttöön uudet GT500-säännöt, jotka jatkuvat vuoteen 2025 saakka. Vuosina 2024 ja 2027 alkavat kolmivuotiset regulaatiojaksot osana tavoitteita puolittaa hiilidioksidipäästöt vuoteen 2030 mennessä.[5] Hybridijärjestelmien ottamista käyttöön pohditaan kaudelle 2027.[6]

Vuonna 2023 otettiin käyttöön hiilineutraali polttoaine, joka tehdään selluloosasta. Polttoaine on käytössä GT500- ja GT300-luokissa ja sitä toimitetaan myös valmistajille, jotka osallistuvat GT3-luokan autoilla GT300-luokkaan.[7] Polttoaineen toimittaja Haltermann Carless on tehnyt kolmivuotisen sopimuksen ja toimittaa polttoainetta myös Super Formula -sarjaan.[8]

Sarjassa jokaista autoa kohden on oltava kaksi kuljettajaa. Molempien kuljettajien on ajettava aika-ajossa ja kilpailussa saadakseen mestaruuspisteitä. Kuljettajan vaihtaminen kilpailun aikana on pakollista ja yksi kuljettaja ei saa ajaa enempää kuin kaksi kolmasosaa kilpailun kokonaispituudesta.[1]

F1-kuljettajista sarjan mestaruutta ovat juhlineet David Brabham, Pedro de la Rosa, Érik Comas, Toranosuke Takagi, Ralph Firman, Heikki Kovalainen ja Jenson Button.

Heikki Kovalainen on ajanut kilpaa sarjassa vuodesta 2015 lähtien Lexus Team Sard -tallin autolla. Kauden 2016 päätteeksi Kovalainen juhli GT500-sarjan mestaruutta parinsa Kohei Hiraten kanssa.[9]

Autot ja luokat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjassa on kaksi luokkaa: GT500 (enintään 500 hevosvoimaa) ja GT300 (enintään 300 hevosvoimaa). Tehoa rajoitetaan ilmanoton kuristimilla. Luokkiin käyvät JAF-GT-luokituksen mukaiset autot ja Le Mans -autot (GT2-luokan mukaiset autot ennen vuotta 1998) ja muut JAF:n hyväksymät autot (mm. FIA-GT, DTM).[1] GT500-luokassa käytetään nykyään polttoainevirtauksen rajoitusta.[10]

Autoissa käytetään painolasteja kilpailun tasaamiseen: painolastia lisätään aika-ajon kolmelle ensimmäiselle, kilpailun kolmelle ensimmäiselle sekä nopeimman kierroksen ajaneelle.[1]

GT500 luokan tunnistaa valkoisista etuvaloista ja numeropaneeleista, GT300 luokassa ne taas ovat keltaisia.

Sarjan pääluokka on GT500, jossa kilpailee pääasiassa Japanin kolme suurinta autovalmistajaa: Honda, Nissan ja Toyota. GT500-luokassa tuotantoautosta on peräisin enimmäkseen teräskori muiden osien ollessa kilpailukäyttöön tehtyjä.[11]

GT300 luokassa kilpailee eritasoisia talleja ammattilaistasoisista yksityistalleihin. Luokassa on kolme eri tekniikkasääntöä: JAF-GT300, FIA GT3 ja "Mother Chassis".[12]

Kilpailut ajetaan tunnetuilla radoilla kuten Fuji Speedway, Suzuka Circuit ja Twin Ring Motegi. Kilpailut ovat tyypillisesti 250 tai 300 kilometriä pitkiä, joissa on välissä pakollinen varikkopysähdys sekä kuljettajan vaihto. Vuonna 2022 sarjaan on lisätty 450 kilometriä pitkiä kilpailuja, joiden tavoitteena on kannustaa parempaan polttoainetalouteen ja kestävämpien renkaiden kehittämiseen.[13]

Kilpailun on oltava vähintään 250 kilometriä, mutta se ei ole saanut ylittää tuhatta kilometriä.[1] Vähintään yksi varikkopysähdys on pakollinen kilpailun aikana, jolloin kuljettajaa vaihdetaan. Auto myös tankataan ja renkaat vaihdetaan.[1] Vain viisi varikkohenkilöä saa työskennellä auton parissa pysähdyksen aikana: kaksi renkaiden vaihdossa, kaksi tankkauksessa ja yksi muissa tehtävissä. Tunkkia ei saa käyttää tankkauksen aikana, jolloin renkaat on vaihdettava kun tankkaus on valmis.[1]

Kausi Luokka Kuljettaja Talli
All-Japan Grand Touring Car Championship (JGTC)
1993 GT Japani Masahiko Kageyama
1994 GT1 Japani Masahiko Kageyama Hoshino Racing
GT2 Japani Sakae Obata Kegani Racing
1995 GT1 Japani Masahiko Kageyama Team Taisan
GT2 Japani Kaoru Hoshino
Japani Yoshimi Ishibashi
Yoshimi Ishibashi
1996 GT500 Australia David Brabham
Tanska John Nielsen
Team Lark
GT300 Japani Keiichi Suzuki
Japani Morio Nitta
Team Taisan Jr.
1997 GT500 Espanja Pedro de la Rosa
Saksa Michael Krumm
Toyota Castrol Team
GT300 Japani Manabu Orido
Japani Hideo Fukuyama
RS-R Racing Team with Bandoh
1998 GT500 Ranska Érik Comas
Japani Masami Kageyama
Nismo
GT300 Japani Keiichi Suzuki
Japani Shingo Tachi
Team Taisan Jr. with Tsuchiya
1999 GT500 Ranska Érik Comas Toyota Castrol Team TOM'S
GT300 Japani Morio Nitta MOMOCORSE Racing Team with Tsuchiya
2000 GT500 Japani Ryo Michigami Mugen x Dome Project
GT300 Japani Hideo Fukuyama Team Taisan Jr. with Advan
2001 GT500 Japani Hironori Takeuchi
Japani Yuji Tachikawa
Nismo
GT300 Japani Nobuyuki Oyagi
Japani Takayuki Aoki
Team Taisan Advan
2002 GT500 Japani Juichi Wakisaka
Japani Akira Iida
Mugen x Dome Project
GT300 Japani Morio Nitta
Japani Shinichi Takagi
Team Taisan Advan
2003 GT500 Japani Satoshi Motoyama
Saksa Michael Krumm
Nismo
GT300 Japani Mitsuhiro Kinoshita
Japani Masataka Yanagida
Team Taisan Advan
2004 GT500 Japani Satoshi Motoyama
Yhdistynyt kuningaskunta Richard Lyons
Nismo
GT300 Japani Tetsuya Yamano
Japani Hiroyuki Yagi
M-TEC
Super GT
2005 GT500 Japani Yuji Tachikawa
Japani Toranosuke Takagi
Nismo
GT300 Japani Kota Sasaki
Japani Tetsuya Yamano
Team Reckless
2006 GT500 Japani Juichi Wakisaka
Saksa André Lotterer
Toyota Team TOM'S
GT300 Japani Tetsuya Yamano
Japani Hiroyuki Iiri
RE Amemiya Racing
2007 GT500 Japani Daisuke Ito
Irlanti Ralph Firman
Autobacs Racing Team Aguri
GT300 Japani Kazuya Oshima
Japani Hiroaki Ishiura
Cars Tokai Dream28
2008 GT500 Japani Satoshi Motoyama
Ranska Benoît Tréluyer
Petronas Toyota Team TOM'S
GT300 Japani Kazuki Hoshino
Japani Hironobu Yasuda
MOLA
2009 GT500 Japani Juichi Wakisaka
Saksa André Lotterer
Lexus Team Petronas TOM'S
GT300 Japani Manabu Orido
Japani Tatsuya Kataoka
Racing Project Bandoh
2010 GT500 Japani Takashi Kogure
Ranska Loïc Duval
Weider Honda Racing
GT300 Japani Kazuki Hoshino
Japani Masataka Yanagida
Hasemi Motorsport
2011 GT500 Italia Ronnie Quintarelli
Japani Masataka Yanagida
MOLA
GT300 Japani Nobuteru Taniguchi
Japani Taku Bamba
Goodsmile Racing & Studie with TeamUKYO
2012 GT500 Italia Ronnie Quintarelli
Japani Masataka Yanagida
MOLA
GT300 Japani Kyosuke Mineo
Japani Naoki Yokomizo
Team Taisan ENDLESS
2013 GT500 Japani Kōhei Hirate
Japani Yuji Tachikawa
Lexus Team ZENT Cerumo
GT300 Japani Hideki Mutoh
Japani Yuhki Nakayama
Team Mugen
2014 GT500 Japani Tsugio Matsuda
Italia Ronnie Quintarelli
Nismo
GT300 Japani Tatsuya Kataoka
Japani Nobuteru Taniguchi
Gainer
2015 GT500 Japani Tsugio Matsuda
Italia Ronnie Quintarelli
Nismo
GT300 Macao André Couto Gainer
2016 GT500 Suomi Heikki Kovalainen
Japani Kōhei Hirate
Lexus Team Sard
GT300 Japani Takeshi Tsuchiya
Japani Takamitsu Matsui
VivaC team Tsuchiya
2017 GT500 Japani Ryo Hirakawa
Uusi-Seelanti Nick Cassidy
Lexus Team Keeper TOM'S
GT300 Japani Tatsuya Kataoka
Japani Nobuteru Taniguchi
Goodsmile Racing & Team Ukyo
2018 GT500 Japani Naoki Yamamoto
Yhdistynyt kuningaskunta Jenson Button
Team Kunimitsu
GT300 Japani Naoya Gamou
Japani Haruki Kurosawa
K2 R&D LEON Racing
2019 GT500 Japani Kazuya Oshima
Japani Kenta Yamashita
Lexus Team KeePer TOM'S
GT300 Japani Shinichi Takagi
Japani Nirei Fukuzumi
Autobacs Racing Team Aguri
2020 GT500 Japani Tadasuke Makino
Japani Naoki Yamamoto
Honda NSX
GT300 Japani Kiyoto Fujinami
Brasilia João Paulo de Oliveira
Nissan GT-R NISMO GT3
2021 GT500 Japani Yūhi Sekiguchi
Japani Sho Tsuboi
Toyota GR Supra GT500
GT300 Japani Takuto Iguchi
Japani Hideki Yamauchi
Subaru BRZ GT300
2022 GT500 Japani Kazuki Hiramine
Belgia Bertrand Baguette
Nissan Z GT500
GT300 Japani Kiyoto Fujinami
Brasilia João Paulo de Oliveira
Nissan GT-R Nismo GT3
2023 GT500 Japani Sho Tsuboi
Japani Ritomo Miyata
Toyota GR Supra GT500
GT300 Japani Hiroki Yoshida
Japani Kohta Kawaai
Toyota GR Supra GT300
  1. a b c d e f g h JGTC - Japan GT Championship Arkistoitu Viitattu 23.12.2022. (englanniksi)
  2. DTM and Super GT create Class One motorsport.com. 30.9.2014. Viitattu 11.4.2023. (englanniksi)
  3. What’s New In Super GT This Season? dailysportscar.com. 13.7.2020. Viitattu 11.4.2023. (englanniksi)
  4. Sven Haidinger & Kenichiro Ebii: SUPER GT, DTM bosses meet to discuss successor to Class 1 cars motorsport.com. 25.4.2023. Viitattu 26.4.2023. (englanniksi)
  5. Jamie Klein: SUPER GT set to delay new GT500 rules until 2025 motorsport.com. 16.4.2023. Viitattu 16.4.2023. (englanniksi)
  6. Jamie Klein: SUPER GT considering hybrid power for 2027 season motorsport.com. 7.11.2022. Viitattu 16.4.2023. (englanniksi)
  7. Jamie Klein: SUPER GT confirms carbon neutral fuel for 2023 season motorsport.com. 17.4.2022. Viitattu 16.4.2023. (englanniksi)
  8. Jamie Klein: What’s motivating Super Formula’s carbon neutral push motorsport.com. 3.6.2022. Viitattu 16.4.2023. (englanniksi)
  9. Heikki Kovalainen juhli Japanin Super GT -sarjan mestaruutta – entisen F1-ajajan ensi kauden suunnitelmat vielä auki Helsingin Sanomat. Viitattu 30.5.2017.
  10. Super GT Media Guide 2022 (PDF) supergt.net. Viitattu 24.12.2022. (englanniksi)
  11. Super GT explained racecar-engineering.com. Viitattu 11.4.2023. (englanniksi)
  12. GT300 Mother Chassis racecar-engineering.com. Viitattu 11.4.2023. (englanniksi)
  13. Jamie Klein: SUPER GT explains reasoning behind holding 450km races us.motorsport.com. 12.3.2022. Viitattu 17.12.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Super GT